Huomenta

Tai olisikohan kohteliaampi toivotella iltaa, silla valtaosa valtavasta lukijakunnastani taitaa elaa kyseista vuorokaudenaikaa talla hetkella. Tassa tekstissa tarinoin perheestani seka uusista kokemuksista. Pysykaa siis kanavalla ja antakaa ajatusteni virran vieda teita tovin.

Perheeni koostuu isasta, aidista seka kuudesta kotona asuvasta lapsesta: 6-vuotiaat kaksoset, 9-vuotias poika, 16- ja 17-vuotiaat tytot seka 18-vuotias poika. Isa ja aiti elavat tyontayteista elamaa: he lahtevat toihin joskus aamuseitsemalta ja tulevat about iltaseitsemalta - joskaan aidilla ei ole toita joka paiva. Pienemmat lapset ovat vilkkaita ja jaksavat pelata ja leikkia minunkinlaiseni tylsimyksen kanssa paiva paivan peraan. Heilta olen varmaan oppinut eniten kielta. Vanhemmat lapset ovat kaikki myos mukavia tyyppeja.
Perhe on tulossa Suomeen tyttarensa haihin kesakuussa eika minulla ole viela tietoa senjalkeisesta asuinsijastani taalla. Luotan asian kuitenkin varmasti hoituvaksi.

Paasiaislomalla olin perheen kanssa Meksikossa, Rocky Pointissa merenrantatalossa. Paikka oli paratiisi. Talla luonnonvaraisella merenrannalla vietimme aikaamme torstaista maanantaihin uiden, kalastaen, ottaen aurinkoa, tehden hiekkalinnoja, syoden, lennattaen leijaa and so on. Laittaisin tahan kuvia, mutta tekninen osaamiseni on siihen taysin riittamaton. Sanatkaan eivat oikein riita kuvaamaan paikan hienoutta, joten jatan kuvanmuodostuksen takaraivojenne tehtavaksi.

next chapter coming soon, lukemisiin

EDIT: Kaytyani "How to add pics to blogspot.com" -nimisen kurssin paikallisessa highschoolissa, saanen ylpeana esittaa teille kuvia meksikosta. Kuvista ilmenee paaasialliset ajankayton kohteemme seka talo.

Ai niin joo

Hyva(t) lukija(t)
Jospa sita nyt jotain tanne vasaisi, kerkesin valilla jo unohtaa taman homman kokonaan.


kaktukset elavat pitkan mutta sitakin jannittavamman elaman.



        Kuten kirjoitusasustani saattaa havaita, oleilen talla hetkella aettomassa (ae=a with dots,a niin kuin aiti) maassa. Se maa on USA. Tarkemmin ottaen oleilen Arizonassa, Phoenixin liepeilla. Saavuin tanne viime keskiviikkona, joten olen ollut taalla viisi kokonaista paivaa. Paivat ovat olleet taynna tekemista ja uusia kokemuksia, ja siksi tuntuu kuin olisin ollut taalla jo vahintaankin yhden kaktussukupolven elinian ajan.        

             Olen saanut tutustua useisiin uusiin ihmisiin, jotka eivat ole laskettavissa enaa yhden kaden sormilla eivatka edes yhden miehen kaikilla ruumiin ulokkeilla. Parrasvaloihin nostan perheeni, jotka ovat jok'ikinen todella hienoja ihmisia; hauskoja, seurallisia ja ymmartavaisia. He ovat pehmentaneet laskeutumisenjalkeista kulttuurishokkiani ja jarjestaneet minulle tekemista. Jalkimmaisesta suurin kiitos kuulunee perheen 9-vuotiaalle pojalle, joka ensi kerran minut nahdessaan huikkasi: "Terve, haluatko pelata age of empires III:ta mun kanssa?"  (repliikit on kaannetty tasa-arvon ynna muiden hienojen arvojen nimissa suomeksi) Toissapaivana poika sitten kysyi pelatessamme ulkona: "Niin mika se sun nimi oli?" Tama on suuri kulttuuriero suomalaisiin: jenkit ovat taydellisen valittomia ja ennakkoluulottomia. Siihen on itse asiassa helppo tottua, silla kaikki ottavat sinut luontevasti, kursailematta vastaan.  

            Kieli on viela aika kompuroivaa: en pysy lainkaan varsinkaan ikatovereideni sanailun perassa. Uskon kuitenkin, etta asiaan on luvassa aavistuksenomaista parannusta seuraavien kolmen kuukauden ajan, jotka siis tulen taalla polttavan auringon alla (tanaan paloi nahka) viettamaan. Luvassa on upeita hetkia, olen siita varma vaikkei minulla ole lainkaan tulevaisuudensuunnitelmia - jos huomisaamun aamupalaa ei lasketa. Huomenna siis, jos huominen meille suodaan, tulen syomaan aamupalaksi:

• Kaurapuuroa (taalla on kuin onkin kaurahiutaleita!)
• Kananmunaa, keitettyna jos kaksi pienta kattilaa on puhtaana, muutoin paistettuna
• Maitoa kaadettuna isosta kanisterista muoviseen lasiin

Niin suunnitelmistani kuin saaennusteestakin voi huomata tulevaisuuden olevan aurinkoinen. Tama paalle 30 asteen mittarilukema tuntuu viela pelkastaan hienolta, mutta keskikesan mahdolliset 50asteen kestoloylyt voivat jo hieman tuntua kovimmankin napapiirin saunojan nahoissa.

Jos teilla, hyva(t) lukija(t) on jotain kysyttavaa matkastani, blogituksestani tai jostain muusta elaman peruspilarista, en esta teita kysymasta niita minulta. Mielummin jopa kannustaisin teita kommentoimaan, se auttaa minua satuilemaan myohemmin asioista, jotka kiinnostavat teita enemman kuin tama tyhjanpaivainen lopina. Oon ehka jo ottanut vaikutteita small talkista... who knows?

Kello huitelee taalla kahtakolmea, joten hyvaa yota.