Back to Finland! Nimittain Kirjoittelen Dubai airportin ykkosterminaalista. Kello nakuttaa 03:40 ja Kauan pelatty Ukraine airlines intl rullaa pian kiitoradalla. Koneen pyorat irtoavat radasta 04:35, mikali aikataulussa pysytaan. Taten kirjoitan nyt vasyneen miehen vapaata tajunnanvirtaa saadakseni lisaa sisaltoa blogielamaani.
Tultiin Dubaihin siina kiikun kaakun etta oliko paiva kuudes vai seitsemas tammikuuta. Yo oli ja pinkki tilapaispassi, jolla yksi meista oli liikkeella, pelotti hurjasti omistajaansa ja lennatti perhosia myos muiden matkustajien vatsoissa...
16.01.2014
Ja nyt ollaankin Suomessa. Kirjoitin oikeasti Dubain öisellä lentokentällä jäätävän pitkän setin lomafiiliksistä ja söikö ees hieman ku kone sammu yhtäkkiä siellä ja tänään tulin kattomaan, jäljellä oli vain ylläoleva. Todellisuudessa se varmaan säästi monen huonon jutun julkaisemiselta, sen verran seipäässä sitä oltiin kyseisenä vuorokaudenaikana.
Kello tuli juuri 00.00. Seuraa pieni takauma:
17.01.1994
Oyssin klinikalla syntyi poika. Hän oli toinen lapsi perheessä. Ennen ristitsemistä häntä kutsuttiin Maraksi silloisen päämiehen sekä pulskean ulkomuodon mukaan. Sittemmin hänelle annettiin nimeksi Mikael.
17.01.2014
Huisaa, siitä on jo 20 vuotta! Se on melko pitkä aika. Toisin sanoen yhtä kuin 630 720 000 sekuntia, pyöreästi 0,63 miljardia. Siksi en ikävä kyllä muista syntymäpäivääni kuin eilistä. Sen on täytynyt joka tapauksessa olla huisa kokemus, suoranainen valaistuminen: pimeästä ja lämpöisästä säilöstä suureen, valoisaan, kylmään ja meluisaan maailmaan. Ei siinä ihme jos on pojalla pieni itku tirahtanut.
Sittemmin on maailmasta löytynyt onneksi myös paljon lämpöä, muun muassa Dubaista, Reissasin loppiaisesta eiliseen kolmen kaverin kanssa, joista kaksi oli tuoreita reserviläisiä ja kolmas minuakin reserviläisempi. Mahtava porukka kaiken kaikkiaan! Koluttiin läpi kaupungin kovimmat menomestat, paistateltiin päivän polttamalla hietikolla, tingattiin kilpaa katukauppiaiden kanssa, kyykytettiin niin paikallisia kuin punakonettakin biitsikentällä, ajeltiin sikahalvoilla takseilla, syötiin hyvin (suurin osa meistä), nautittiin mahtavasta aamupalasta (harvat meistä), opiskeltiin arabiaa metrossa (Al ma habbou koodima hia), kerättiin simpukoita ja D-vitamiinia. Nautittiin kesästä keskellä talvea.
Dubai on mahtava kaupunki. Nähtävää riitti metsässä kasvaneelle ruukkilaiselle, joka kotona pihan pisimpään petäjään kiivetessään luuli olevansa maailman huipulla. Kaiken rakennetun hulppeuden keskellä helposti unohtaa, ettei rikkaus kosketa valitettavasti Dubaissakaan kuin harvoja. Meidän hotelliksi valikoitui (määräytyi) opiskelijakukkaron vaikutuksesta Dubai Nova hotel. Lähellä metroa, aamupala. Kaksi tähteä. Mutta ah, niin halpa! Ja jälkeenpäin ajateltuna oli mahtava, että hotellimme sijaitsi ei-niin-hyväosaisella alueella: näimme tavallisten tallaajien elämää. Hotellin lähistöllä, Al Fahidin kapeilla kujilla seikkaillessamme tutustuimme useisiin paikallisiin ja tinkasimme monia yläkerran salaisen feikkitavakaupan pitäjiä aivan uuvuksiin. Lähtöhintamme kun oli tuotteelle kuin tuotteelle 5 Dh (dirhamia, tuttavallisemmin mirhamia, meidän kesken murhamia) eli 1€. Tulipa nautittua myös naapurissa sijainneen museon, Dubain vanhimman rakennuksen mielenkiintoisista näyttelyistä.
Jotain uskomatonta oli Dubaissa pilvenpiirtäjien määrä. Uskomatonta oli myös yksi korkeampi kaikkia muita, Burj Khalifa. Ja sen juurella maailman suurin ostoskeskus. Ja samoilla mestoilla iltaisin puolen tunnin välein näytetyt vesishow't, jotka nostivat kerta toisensa jälkeen kylmät väreet pintaan.
Reissu oli mahtava alku vuodelle! Kiitos Jätkät!
