Lomalla

Rankkaa on koulunkäynti. Tämä viikko: koulua nolla. Ensi viikko: maanantaina tentti, jonka jälkeen alkaakin jo kauan odotettu hiihtoloma, toisin sanoen loppuviikolla ei koulua. Perin ikävää tämä on kieltämättä. Täytyy nukkua pitkään. Syödä aamupalaa pitkän kaavan mukaan. Lueskella, soitella vaikka vähän viulua. Lenkkeillä maraton mielessä, kiipeillä, käydä avannossa. Dyykata ja laittaa gourmet-eväitä. Ehkä jopa nukkua yö metsässä, riippumatossa, kera lukulomailevan abin? Kaikkeen sitä joutuu tässä suuressa kouluttomuuden luomassa tyhjiössä, jota lomaksi kutsuvat.

Viikonloppuna vietimme kavereidemme häitä. Niiden seurauksena saatiin meidänkin kämppään yksi kaveri lisää, nimittäin sulhasen entinen kämppis. Nyt meidän kämppä on erinomaisen viihtyisä alivuokralaisen mukana kaupan päälle tulleiden kalusteiden, mattojen ja stereoiden myötä! Ja vuokrakin putosi kolmanneksen alhaisemmaksi nokkaa kohti. Sitä paitsi mahtijätkä on tämä Ranuan kasvatti, Ivalon sissi ja konetekniikan pänttääjä! Kaikin puolin loistava liike siis.

Toissa viikolla muuten kävi taas väistämätön. Pitkästä aikaa. Luovutin. Isokatu 32 C:ssä se tapahtui. Olisin kyllä tehnyt mokoman jo heti Dubain reissun jälkeen, mutta eivät antaneet. Määräykset olivat muuttuneet ja reissun vuoksi täytyi pitää vielä kuukauden tauko. Odotukset olivat ehtineet kasvaa korkeiksi. Hemoglobiini oli iloinen yllätys, 164! Vaan jostain syystä onnistuin luovuttamaan vaivaiset 200ml. Ehkä neula oli huonosti suonessa? Tai jostain syystä verenpaine oli matalalla, ehkä juuri aiemmin suoritetun avantouinnin myötä? Luovutusmäärän vähäisyydestä huolimatta taas on taisteltava 2kk eteenpäin. Luovuttaminen ei tule kysymykseenkään!

Noh, eiköhän tuota selviydy kun koulukin alkaa vaivaisen 2vkon päästä jälleen;)

PS. Kiipeily on kivaa!