Friday, May 20, 2011

Valmistutaan sita taallakin...

...eika homma tapahdu aivan samaan tapaan kuin Suomessa. Eilen oli Johanin graduation ceremony, johon myos minulla oli kunnia ottaa osaa yhdessa tuhansien ja taas tuhansien amerikkalaisten kanssa. Seuraavaksi vertailua yo-juhlan kanssa:  

Samaa
  •  Opiskelijat valmistuvat High Schoolista, joka vastaa lukiota
  • Tapahtumaan osallistuu valmistuneiden sukulaisia ja tuttavia
  • Ohjelmassa on pitkalti musiikkia ja puheita

Amerikan mallia
  • Valmistuneita on valtavasti, monta sataa
  • Tapahtumaan osallistuu ystavankin kaverit, kaimat, sukulaiset, vaihtopenkin lammittajat, tutuntutuntutut seka kaikki muut, jotka ovat tempautuneet juhlapaikkaan kohdistuneen autotsunamin mukaan. 
  • Edellisten seurauksena tilaisuus jarjestetaan valtavassa konserttihallissa
  • Valmistuneet pitavat Tylypahkan-aikaisia kaapuja seka polhoja hattuja, jotka heitetaan taivaan tuuliin osana seremoniaa (kuva)
  • Muuten ohjelmassa on puheita, opiskelijoiden kavelya paikoilleen (joka kuvataan monesta kuvakulmasta ja heijastetaan valtavalle valkokankaalle vieraiden hurratessa), muistopuheita, musiikkiesityksia, opettajan puhe, oppilaan puhe, opiskelijoiden todistustenhaku seka hieman puheita
  • Vieraiden pukukoodi on olla oma itsensa, joten kenenkaan ei tarvitse pelata yo-juhlissa pakollisia, kaulan hitaasti poikki nirhaavia Dressmann-kauluksia
  • Vieraat ulvovat kilpaa toistensa kanssa, kun heidan tuttunsa hakee todistuksen
  • Musiikki ei ole aivan niin juhlallista
  • Edellisten seurauksena tilaisuus muistuttaa enemman TV-showta kuin valmistujaisjuhlaa
Graduation ceremonyn jalkeen meilla kotona pidettiin graduation party (vrt. yo-juhla). Tama on omistettu erityisesti aidille seka muille yo-juhlavalmistelujen kanssa painiville: Johanin graduation partyyn ei leivottu itse muuta kuin kaksi keksisatsia, yksi suklaapiirakka seka pari kuivakakkua. Ne kaikki tehtiin valmisjauhoista. Juhlaleipomukset veivat yhteensa pari kolme tuntia. Taytekakku ihanan sinisella  kuorrutuksella (E525, E112, kaliumhydrosorbitolaatti) ostettiin kaupasta edellisena paivana, kuin myos sipsit, lihapullat, croissantit, hedelmat, limukat ja salaattiainekset. Suurin tyo oli valmistaa salaatti ja tayttaa croissantit.

Kaikki nama herkut syotiin kertakayttoastioista, joten tiskin maara oli minimaalinen. Lopullinen stressi-indeksi koko juhlista on jotakuinkin 1.25, joka jaettuna valmisteluihin osallistuneille yli kymmenelle ihmiselle tekee      pyorean nollan. Etta ottakaahan mallia alkaaka tstressatko turhanpaivaisia siella:D No ei oikeasti. Kyse on kulttuurierosta, ja kotosuomessa valkolakkia halutaan juhlistaa hienommin menoin. Ja voin kylla nain sokerittoman ruokavalion omaavanakin sanoa, etta aidin leipoma taytekakku maistuu tuhat kertaa paremmalta kuin jenkkitehtaan liukuhihnalta pullahtanut klontti. 

Onnea kaikille uusille ylioppilaille seka rattoisia juhlahetkia!  
      

                       

3 comments:

  1. Teille sattuu ja tapahtuu (vrt. California-trip)! Musta alkaa tuntua, että muumioidun tänne, enkä opi ees englantia :D Muuten, sun blogitekstit on tosi sujuvasti kirjotettuja, niitä on heleppo lukia. Eikun lisempää vaan :)

    ReplyDelete
  2. Oon aika ylypee tosta "täytekakku" -osiosta :))!
    Mukava lukea näitä sun stooreja, sinä osaat niin osuvasti kirjottaa.. Kiitos vaan, täällä on varmasti tosi rattoisat juhulat, kunhan ensin saadaan kaikki valmiiiiiikksi.... :p
    Rakkaat terkut täältä järettömän tohinan keskeltä!!

    ReplyDelete
  3. Hahhah tuo dressmann juttu :D Iteki nirhauksen kokeneena kuulostaa aika mukavalta että siellä saa pukeutua miten haluaa nuihin pippaloihin. Pitääpä jättää kaikki juhlatamineet kaapinpohjalle homehtumaan. Muttamutta, mahtava sepostus taas, kirjotahan lisää!!

    ReplyDelete