Alku

Tralalaa. 
Hiiht hiiht
Hyp hyp brr.
Paisk bang hihi.
Mumsmums namm rousk röyh maisk.


Anteeksi. Pyrin tuottamaan jokusen järkevän sanan, vaikka koulunkäynti onkin ohi ja aivot ovat täydellisesti narikassa, enkä muista missä. Ehkä ne unohtuivat liikkasalin naulakkoon matikankirjoitusten jälkeen? Vai olivatkohan ne mukana vielä yhteiskuntaopin kokeessa viime torstaina? Sitten ne voivat sijaita myös kömmössä. Paikassa, jossa Ruukin lukion abit ovat vuosikymmenten ajan ylevästi toteuttaneet tavoitettaan minimoida aika, jonka edellisenä tuntina kertyneet tiedot viettävät säilömuistissa. Paikassa, jolla on aivan oma tuhansia muistoja huokuva ikiaikainen tunnelmansa. Kömmössä jokainen abi tuntee olevansa esi-isiensä maalla  ja voi sielunsa silmin nähdä aina evoluution alkutekijöihin saakka, aikaan, jolloin ensimmäiset ameebankaltaiset abit (Abimprobatur molluscensis) vaelsivat paikalle. Tämä laji on relikti eli jäännös, ja sen esiintymistiheys etenkin maanantaiaamuisin on erityisen suuri vielä näinäkin päivinä.

Tutkijoiden kova kohtalo. Kuva: weheartit.com

Kömmöstä otollisen elinympäristön nykymaailman abille (Homaprobatur sabiens) tekee se tosiasia, että siellä järjellisten tekojen toteuttaminen on mahdotonta. Tutkijat ovat kautta aikojen pyrkineet selvittämään tämän kokemusperäisen tosiseikan mysteeriä, mutta kaikki lähelle ratkaisua päässeet ovat muuttuneet itsekin niin abimaisiksi, että ovat unohtaneet tutkimuksensa autuaasti sen sileän tien. Nämä ennen intohimoiset tutkijat muodostavat nykyään valtaosan erään pienen, onnellista ja luonnonläheistä elämää elävän Tyynenmeren saaren väestöstä. He kuluttavat päivänsä riippumatossa loikoillen, surffaten ja syöden kookospähkinöitä sekä mangoja suoraan puusta.

Olisi ehkä ollut parempi hakea ne aivot ennen blogituksen jatkamista. Tyhjässä päässä pienestä ajatuksen hiutaleesta kehkeytyy nimittäin edellisenkaltainen, jotakuinkin hallitsemattomantempaava lumivyöry. Toivottavasti kukaan ei loukkaantunut? Otan tapahtumista täyden vastuun! Jättäkää kommentti, jos tarvitsette apua tämän luettuanne. Lopuksi haluaisin tiivistää ajatukseni joksikin konkreettiseksi tämän tekstin konkreettisimmaksi  ääh. No, joka tapauksessa tahtoisin lausua pienen runon:

Laskuvarjo
Sinä ilmassa suuri ja mahtava,
Pasaatituulet kaappaat
Yli matalan ja korkean keskuksien
läpi pilvilinnojen ja tuhansien auringonsäteiden
allasi jääkärin saappaat.

Repussa olet pieni, erakoitunut
Vaatimaton, köyhäkin.
Mutta tunnen sinut, ystäväni
ilmassa uljaista uljain!
Kalpenee albatrossikin.