Päivittely

Huomispäivä on eiliselle tuntematon, ja myös tälle päivälle. Tätä päivää se ei haittaa. Se loistaa olemassaolollaan, kenties toisinaan katsahtaen myhäillen eiliseen. Tämä päivä nimittäin tuntee eilisen. He ovat hyviä ystäviä, huolimatta eilisen säröistä - nukuttu yö on jo vaivuttanut kaikki eilisen epäonnistumiset unohduksiin. Pilven kultareuna on valaissut koko pilven. 

Vaikka tämä päivä vielä näkisikin jonkin synkän piirteen eilisessä, se ei häntä haittaa. Tämä päivä on vain salaa iloinen siitä, ettei ole eilisen housuissa - ettei sada, ole nälkä tai muuten vain kurjaa. Tämä päivä taitaa olla hieman itsekeskeinen, saattaa joku ajatella. Tämä sallittakoon tälle päivälle, onhan hän ainutlaatuinen. Aivan kuten eilinen ja huominenkin.

Huominen tuntee sekä tämän päivän että eilisen. Hän luulee tuntevansa eilisen yhtä hyvin kuin tämä päivä, mutta erehtyy. Huominen nimittäin näkee eilisen vielä säröttömämpänä, hienompana kokonaisuutena kuin tämä päivä. Ylihuominen näkee eilisen jo lähes virheettömänä, ylihuomisen huominen täydellisenä. 

Tämä päivä tietää huomisesta ja tämän kaikista isoveljistä. Hän näkee heidät ikään kuin suurena, värikkäästi pukeutuneena ihmisjoukkona. Ihmiset ovat hänelle tuntemattomia, mutta lähimpänä olevat näkyvät toisinaan hyvin selvästi. Jos esimerkiksi huominen on nimeltään Lähtö Amerikkaan, tämä päivä näkee edessään lukemattomia, iloisenkirjavia ihmisiä - joiden kasvot ovat kuitenkin tunnistamattomat. Joskus, kun tulevaisuus lupaa arkea, saattavat ihmiset olla tämän päivän näkökulmasta hiukan harmaahapsisia.

Tuijotellessaan tulevaisuuden kumppaneitaan tämän päivän tulisi muistaa pitää kohtuus. Huominen, ylihuominen ja muut ovat kuitenkin ventovieraita, vaikka ovat toisinaan hyvinkin tutun näköisiä. Ja kuten äiti on kaikille opettanut: jos et tunne ihmistä, ei ole hyvä kiintyä häneen liiaksi. Tämä päivä saattaa tuntea itsensä rähjäiseksi katsellessaan korealta näyttävää tulevaisuutta. Kuitenkin hänen olisi hyvä muistaa, että loppujen lopuksi hän itse on ylitse muiden. Hän on kaikkein tärkein.

Kotona

Kesä on edennyt,

huimaavasti!

Vihreys vallitsee kaikkialla

Uuden elämän riemu.

PS. Kuva-arvoitus:

(Vastaus löytyy osoitteesta Jokitie 7, 92400 Ruukki)

Tik tak tik

Postaukseni kuuluu kahdessakin mielessä kategoriaan pitkästä aikaa:
 1. kirjoitan pitkästä aikaa
2. Kirjoitan pitkästä aikaa from the States, ts. beyond the Atlantic, ts. USA:sta!

 Aika on ihmeellinen käsite. Jopa ihmeellisempi käsite kuin suhteellinen nopeus (Mikä on lentokoneesta lentosuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan koneen lentonopeudella ammutun luodin nopeus maan suhteen?). Ajan kulu nimittäin riippuu täydellisesti tilanteesta. On tilanteita, joissa aika matelee. Sekunnit kestävät kauemmin kuin mannerlaattojen irtoaminen toisistaan astenofäärin konvektiovirtauksien seurauksena. Tilanteita, joihin verrattuna etanan ultramaraton on yhden neljäsosanuotin mittainen. Esimerkiksi:

- Viimeinen lento ennen määränpäätä
- Los Angelesin kello neljän ruuhka
- Hetki ennen huvipuiston vapaata pudotusta
- Aika ruuan tilaamisen ja pöytään saapumisen välillä ravintolassa
- Hammaslääkäri (klassikko)
- Maha tyhjänä vietetyt hetket (vältä näitä!)

 Hitaasti kuluvia hetkiä on kuitenkin hyvin vähän, itse asiassa. Vaikka sekunteja, niin pitkiä kuin ne tarkemmin ajatellen ovatkin, on mahtavat 864000 kappaletta kymmenessä vuorokaudessa, on lomani täällä Los Angelesissa auttamatta ohi. Miten se on mahdollista? Syynä taitaa olla se, ettei lomalla ollut juuri lainkaan matelevia hetkiä. Loma koostui puhtaasti hauskoista, riemukkaista, maukkaista, unohtumattomista tapauksista. Tapauksista, joissa aika lyö nopeammin kuin tuhat salamaa. Esimerkiksi:

- Auringossa löhöämisestä
- Seinäkiipeilystä
- Uimisesta
- Hotelliaamiaisista
- Surffaamisesta
- Hollywoodista
 - Porealtaista
- Biitsin varrella pyöräilystä
- Yleisestä hoopoilusta

 Ja siinäpä loma sitten hujahtikin. Elämä vie eteenpäin, mutta tämänkin reissun muistot säilyvät mieltä kirkastamassa - toivottavasti vielä satoja miljoonia sekunteja :)