Postaukseni kuuluu kahdessakin mielessä kategoriaan pitkästä aikaa:
1. kirjoitan pitkästä aikaa
2. Kirjoitan pitkästä aikaa from the States, ts. beyond the Atlantic, ts. USA:sta!
Aika on ihmeellinen käsite. Jopa ihmeellisempi käsite kuin suhteellinen nopeus (Mikä on lentokoneesta lentosuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan koneen lentonopeudella ammutun luodin nopeus maan suhteen?). Ajan kulu nimittäin riippuu täydellisesti tilanteesta.
On tilanteita, joissa aika matelee. Sekunnit kestävät kauemmin kuin mannerlaattojen irtoaminen toisistaan astenofäärin konvektiovirtauksien seurauksena. Tilanteita, joihin verrattuna etanan ultramaraton on yhden neljäsosanuotin mittainen. Esimerkiksi:
- Viimeinen lento ennen määränpäätä
- Los Angelesin kello neljän ruuhka
- Hetki ennen huvipuiston vapaata pudotusta
- Aika ruuan tilaamisen ja pöytään saapumisen välillä ravintolassa
- Hammaslääkäri (klassikko)
- Maha tyhjänä vietetyt hetket (vältä näitä!)
Hitaasti kuluvia hetkiä on kuitenkin hyvin vähän, itse asiassa. Vaikka sekunteja, niin pitkiä kuin ne tarkemmin ajatellen ovatkin, on mahtavat 864000 kappaletta kymmenessä vuorokaudessa, on lomani täällä Los Angelesissa auttamatta ohi. Miten se on mahdollista? Syynä taitaa olla se, ettei lomalla ollut juuri lainkaan matelevia hetkiä. Loma koostui puhtaasti hauskoista, riemukkaista, maukkaista, unohtumattomista tapauksista. Tapauksista, joissa aika lyö nopeammin kuin tuhat salamaa. Esimerkiksi:
- Auringossa löhöämisestä
- Seinäkiipeilystä
- Uimisesta
- Hotelliaamiaisista
- Surffaamisesta
- Hollywoodista
- Porealtaista
- Biitsin varrella pyöräilystä
- Yleisestä hoopoilusta
Ja siinäpä loma sitten hujahtikin. Elämä vie eteenpäin, mutta tämänkin reissun muistot säilyvät mieltä kirkastamassa - toivottavasti vielä satoja miljoonia sekunteja :)
No comments:
Post a Comment