Autokaupoilla again

Meillä reissu on edennyt siihen malliin, että maa ja valuutta on vaihtunut. Neljä päivää sitten pöläytimme Gold Coastilta Sydneyn kautta Christchurchiin. Ai että mitä me oikein Gold Coastilla? Sydneyssahan autonmyyntihommat ei ottaneet tulta alleen. Yritystä meillä kyllä oli, mutta vähän turhan korkealla hinnalla (ja kovalla iiteellä) lähdettiin liikkeelle. Katsojaa oli muttei ostajaa. Kolme yötä oli lentoon lähtöön ja pieni stressinpoikanen siinä jo nosti päätään vatsanpohjalla säikäyttäen joitain perhosia pörräämään vatsaonteloon. Pelastus koitti, kun oltiin Gold Coastilla majaileviin suomikavereihin yhteydessä. Heillä oli autolle tarvetta, joten sovittiin illankähmässä kaupat kaverihintaan, varattiin lennot GC-SYD -välille ja hönkäistiin seuraavana päivänä lähes 900 kilometrin matka autokaupoille! Ilo oli lasetella Fordilla jo tutuksi tullutta Highwayta, olihan se meille jo kolmas kerta sillä pätkällä :D Yhteensä meillä Ausseissa kertyi autonmyyntireissun ansiosta yli 12 000 kilometriä.

Leipää vauhdista niin ehtii aikanaan perille!

Mikäs tässä ajellessa

Autonmyyntireissu oli siinäkin mielessä loistava, että päästiin näkemään vielä suomikavereita, joiden kanssa vietettiin joulua ja uuttavuotta. Päästiin allaspippaloihin ja SAUNOMAAN suomalaislähtöiseen kotiin, jossa meidän kavereita asui vuokralla. Päästiin riipparoimaan pariksi yöksi kyseisen kodin tontin perälle. Lisäksi päästiin nauttimaan aurinkoisen lämpimästä rantapäivästä (Sydneyssa satoi pari päivää putkeen ennen kuin lähdettiin ajamaan) hyvän porukan ja surffauksen merkeissä. Sattui olemaan meikäläisen synttäripäivä eikä ois kyllä paljon parempaa meininkiä merkkipäivänään voinut vaatia! Kiitos kaverit!

Maanantaina koitti sitten lähtö kohti Uutta-Seelantia. Gold Coastilta lennähdettiin Sydneyn kentälle, jossa meillä piti olla roimasti aikaa vaihtaa terminaalia ja tuhlailla loput dollarit kukkaron pohjalta. Piti olla. Check-inissa ystävällinen 28 hampaalla hymyilevä naisvirkailija sitten ilmoitti, ettei me päästä Uuden-Seelannin koneeseen ellei meillä ole valmiiksi varattuna lentoa pois maasta. Istahdettiin tuumaamaan ja dataamaan ja päädyttiin varaamaan parin kuukauden päähän lennot Christchurch-Brisbane. Ne oli melko halvat ja Brisbanesta on kätevä jatkaa eteenpäin minne ikinä keksitäänkään lentää. Siinä sitten ostettiin hätäiseen eväsleipää ja melkein puolijuoksulla kiidettiin portille. Lento Uuteen-Seelantiin saattoi alkaa!

Päästiin keskiyöllä Christchurchin lentokentälle. Australian autonmyyntipuuhissa ja muuten vain rentoutuessa oltiin kokonaan unohdettu varata majoitus Seelannista, joten päädyttiin yöpymään mukavasti lentokentän penkeille. Aamun valjettua sateisen harmaana alettiin varattiin sitten silmät ristissä hostelli pariksi yöksi.

Uudenkarhea hostelli

Löydettiin melko edulllinen ratkaisu omalla huoneella ja jaetulla kylpyhuoneella. Paikka oli ihan vasta rakennettu, tuoksui tuoreelta puulta/liimalta. Tosi siisti kaikin puolin! Eka päivä ja yö kun oltiin nukuttu valtaisaa jet lagia (3h aikaero) pois niin ryhdyttiin heti selailemaan autonmyynti-ilmoituksia. Oltiin taas innoissaan lähdössä kaupoille, myyntipuolen hankaluudet Aussilassa jo täysin unohdettuna! Paria autoa käytiin katsomassa, yhdestä Galantista väännettiin huutokauppaa. Toisena päivänä tärppäsi: löydettiin loistokuntoinen Subaru Legacy -94. Auto (miehen) parhaassa iässä ja vieläpä erittäin järkihintaan! Ihastuimme autossa muun muassa automaattiseen sisään-ulos-liikkuvaan radion antenniin, neljään sähköikkunaan sekä nelivetoisuuteen. Nyt on sitten hommattu vakuutukset ja hinausturvat ja astiastot ja retkikeittimet ja auxpiuhat ja adapterit seikkailu tien päällä voi alkaa!

Eka päivän harmauden jälkeen sääkin on suosinut. Christchurch on hieno kaupunki, jossa tosin rakennetaan/rempataan noin joka toista tonttia tällä hetkellä. Jonain päivänä siis entistä ehompi!

vaarallinen salkotennis. pallo pään kokoinen. loistava laji!

kirjastosta löytyi suomalaisia lastenkirjoja, esim Urpo ja Turpo

Autonoston ammattilaiset asialla!

Meijän auto. Here we come New Zealand!

Back to basics

Toissapäivänä vietiin Samppa ja Juho lentokentälle. Haikein mielin hyvästeltiin. Kuukauden päivät pojat ehtivät kerätä D-vitamiinia Australian auringossa meidän seurana. Meillä oli loistava meininki! Neljästään paiskottiin menemään aalloilla, biitseillä, puistoissa, kylillä, liinalla, kämpillä.. vaan sitten tuli päivä, jolloin surffilaudat piti myydä pois. Pojilla koitti paluu kouluun ja pakkaseen. Meille puolestaan koitti paluu kahden hengen reissumuodostelmaan. On siinä vähän totuttelemista. Kaikki muutkin suomalaiset, joiden kanssa hengailtiin joulu-uv-kieppeillä, jatkoivat reissua pohjoiseen päin. Jälleen siis kahden.

Kuluneen kuukauden ryhmä rämä. Eikö me parempaa ryhmäkuvaa otettu?

Jospa määrä korvais laadun

Pari yötä ollaan jälleen nukuttu Falconin takakontissa, ihan niin kuin ennen vanhaan. Halpaa ja lämmintä. Erittäin. Viime yö oli kuitenkin lajinsa viimeinen. Neljän yön päästä meillä lähtee lento Uuteen-Seelantiin ja Falconille täytyy löytää uusi omistaja. Pari päivää ollaankin jo tiukasti keskitytty myyntipuuhiin eli jätetty nettiin ilmoituksia, raapustettu kyltti auton kylkeen ja päivystetty rannalla puhelin auki. Rankkaa hommaa. Vähän niin kuin ongella istuisi: välillä miettien, että onkohan syötti tarpeeksi houkutteleva. Toisaalta yrittäen muistaa, että eipä tuosta kannata liikaa repiä ressiä. Autonmyyntihän on vain rahan kysymys! Ja on meillä sentään tälle illalle yhdet ehkä-ostajat. Siksi varattiin hostellimajoitus viimeisiksi öiksi Coogee beachin kieppeiltä. Toivotan meille onnea myyntiin! Ja jottei yrityksen puutteesta voisi syyttää, mainostan autoa myös teille blogin lukijoille:

On auto mahtava tää Ford Falcon Forte

Vuosimalli 2000, mittarissa vaivaiset 193tkm, regoa toukokuulle saakka

Automaatti, takapotku, ilmastointi

Sähköikkunoita, keskuslukitus, veivi-ikkunoita, vakkari, mukiteline

Kaksi tuoretta rengasta, kaksi vanhaa uskollista

Ja mikä konehuone! 4 litraa, 6 sylinteriä

Kiihtyy nollasta seitsemäänkymppiin 4,3 sekunnissa

Jättää auton kuin auton! Eilen viimeksi CLS-Mersun

Ilo on ajaa

Pehmeä kyyti, johon kaikki mahtuu

Esim 4 miestä raavasta tavaroineen sekä 6 surffilautaa ja tilaa on vielä vaikka vompatin heittää kärrynpyörää

Eikä se petä!

Mitä enää odotat? Osta lennot Sydneyyn ja valmistaudu kohtaamaan unelmiesi auto!

Autonmyyntihommia

Tänään oli ennätyskuumaa, 38 astetta. Kyllä kelpasi myydä autoa. Myytiin aamu Bronte biitsillä ja keitettiin samalla riisipuuroa. Päivällä myytiin myös Clovelly biitsillä. Sitten tuli ukkonen. Massiiviset pilvenlohkareet täyttivät taivaan ja paiskoivat salamoita reilulla kädellä. Siirryttiin autoon pitämään sadetta ja myymään autoa. Samalla kirjoittelen tätä blogia.

Jokohan sade lakkasi?

Kylläpä nukutti makeasti tutussa peräkontissa.

Kaverikuva viime vuoden viime hetkiltä

Matkailu kehittää, sanovat.

Sydneyn hoodseilla

Aurinko, sa mahtava valopallo taivaan
säteilläs lämmität kehoa ja mieltä.

Sitä osaa taas eri tavalla arvostaa sinnikkään matalapaineen jälkeen. Edelliset neljä päivää täällä Sydneyssa on ryöpyttänyt vettä eikä paljon olla biitsille päästy. Onneksi on kämppä, osanotto vain road trippaajille jotka yrittävät pitää kamppeitaan kuivana autojensa huurteisissa takakonteissa. Vaan faktahan on, että jos pihalle ei pääse niin kämpässäkin alkavat seinät kaatua päälle. Tältä välttyäksemme ollaan lenkkeilty kaatosateessa päivittäin. Eilen ei enää maltettu pysyä aalloiltakaan pois. Surffaus kaatosateessa yllätti iloisesti: vesi tuntui tosi lämpimältä kylmään ilmaan verrattuna ja hyviä myllyjä oli tarjolla kovasta merituulesta huolimatta.

Eikä ollut tungosta!

Tänään oli riemu ylimmillään kun herättiin auringonpaisteeseen ja päivä vierähti surffipuolen hommissa. Ennustivat auringonsäteiden hemmottelevan pitkälle ensi viikkoon ja sehän meille vain sopii! Varsinkin joululomalaisille, jotka jo ensi tiistaina aloittavat paluumatkansa talvipakkaseen. Tulevat päivät keskitytään siis varmasti imemään UV-säteitä kaiken muun harrastamisen lisäksi.

Penkkiurheilua Philip Islandilla

Joulu ja uv vierähtivät rattoisasti loistavalla suomalaisten porukalla. Jouluna telttailtiin kesäisissä tunnelmissa kolme yötä Sydneyn pohjoispuolella sijaitsevan kansallispuiston leirintäalueella. Jouluperinteitä korvattiin muun muassa släkkäilyllä, lentopalloilulla, uiskentelulla, jutustelulla, lättyjen paistolla, auringon otolla, luonnon ihmettelyllä ja sitä vastaan kamppailulla. Jälkimmäisin tarkoitti lähinnä wallabeja, jotka olivat liiankin kesyjä: yön selässä ne tulivat teltalle korkkaamaan puurohiutalepussimme ja syömään banaanit sekä mangot. Juho ansioitui taistelussa näitä röyhkeitä luontokappaleita vastaan. Yön selässä hän heräsi yhden wallabyn mässyttäessä äänekkäästi mangoa telttakatoksessa. Pitkällä seipäällä hän sitten hutki järkeä tämän ryövärin kalloon saaden lopulta sen peräytymään metsikön suojiin. Melkoisia luupäitä nämä sympaattisen näköiset pomppijat.

Kuvia joululeiristä:

Laivalla leiripaikkaan

Leirin pystytys asiallisin välinein

Leirielämää

Lisko, toista metriä pitkä!

Sadetta pitelemässä

Reeniä liinalla

Luontoretkellä

Poikain kans

Laivalla takaisin

Joulun välipäiviksi vuokrattiin kämppä Bondi biitsin kieppeiltä. Aikaa vietettiin mm. surffaamassa ja hammaslääkärillä. Aaltoja saatiin ja Juhon hampaasta revittiin hermo. Ei enää särkyä! Uudenvuodenaattona hankkiuduttiin lähes kukonlaulun aikaan hyville holleille puistoon ilotulitusta odottelemaan. Puiston alemmat tasot olivat jo aamulla täyteen pakatut, ja valitsimme paikan ylemmältä nurmelta, jossa oli tilaa levittäytyä. Päivä meni lähinnä jutellessa, eväitä syödessä ja auringossa paistatellessa. Auringonlaskun jälkeen odotus palkittiin ensimmäisen kerran jo yhdeksältä perheilotulituksen merkeissä. Kahdeltatoista sitten vasta jytisikin niin että paineaallot tuntuivat selkäytimessä saakka. Oli kyllä hienoin ilotulitus koskaan! Raketit tuntuivat tulevan päälle täyttäessään taivaan. Räiskettä, värejä, tähtiä, valopalloja, ääntä, välkettä, pauketta...

Paluumatkalla saatiin myös odotella. Puiston kaikki kymmenen tuhatta ihmistä pyrkivät nimittäin kanssamme samaa katua pois ja suurin osa vieläpä samaan junaan. Väkijoukko täytti kadun ja parhaimmillaan etenimme noin 10 metrin tuntivauhdilla. Siinä sitä kylki kyljessä seistessä mieleen kohosi uutisia joukkopaniikkitilanteista ja siinä sumpussa olisi kyllä ollut ainekset moiseen. Pari kolme tuntia odotettiin ennen kuin päästiin junaan. Suurkaupungin maailmankuulun tapahtuman varjopuolia. Kaikesta huolimatta tulitus oli kyllä kaiken vaivan arvoinen!

Vuodesta 2015 jäljellä 10 tuntia

0 tuntia!

Sankka väentungos

Uudenvuoden pippaloiden jälkeen oli pieni tuulettuminen kaupunkielämästä paikallaan. Lähdettiin yhden yön reissulle Blue mountains national parkin maisemiin. Villistä luonnosta oli tullut harmiksemme nauttimaan myös muutama lomalainen sekä tuhat ja yksi kiinalaista. Väentungoksesta onneksi selvittiin reittiä vaihtamalla ja päästiin kävelemään hienoihin maisemiin aika lailla rauhassa. Yö meni kodikkaasti riippumattoillen wildernessissä.

Blue mountainsilta palattiin kaupunkielämään ja otettiin yhdeksäksi yöksi edullinen kämppä Hillsdalesta, läheltä Maroubra biitsiä. Viisi yötä vielä jäljellä! Kämppä ei ole mikään viehättävin, mutta pitää sisällään kuitenkin monia hyviä puolia. Löytyy Wifi, lämmin suihku, sähköä, toimiva keittiö, kaksi makuuhuonetta. Lisäksi on hometta, vettä keittiön laattojen alla, pieniä torakoita sekä kastikkeen hajuinen rappukäytävä. Home sweet home!

Aussilan aika alkaa lähestyä loppuaan. Santunkin kanssa meillä on enää 11 päivää Uuden-Seelannin lentoon. Pitää alkaa pikkuhiljaa autonmyyntihommiin. Ehkä huomenna. Tai ylihuomenna.. huomenna ainakin pelataan biitsiä ja harrastetaan lainelautailua. Ehkä slacklinea myös niinkuin tänään illalla.

Kuvasarjan "Liina ja auringonlasku" myötä hyvää uutta vuotta 2016!