Sydneyn hoodseilla

Aurinko, sa mahtava valopallo taivaan
säteilläs lämmität kehoa ja mieltä.

Sitä osaa taas eri tavalla arvostaa sinnikkään matalapaineen jälkeen. Edelliset neljä päivää täällä Sydneyssa on ryöpyttänyt vettä eikä paljon olla biitsille päästy. Onneksi on kämppä, osanotto vain road trippaajille jotka yrittävät pitää kamppeitaan kuivana autojensa huurteisissa takakonteissa. Vaan faktahan on, että jos pihalle ei pääse niin kämpässäkin alkavat seinät kaatua päälle. Tältä välttyäksemme ollaan lenkkeilty kaatosateessa päivittäin. Eilen ei enää maltettu pysyä aalloiltakaan pois. Surffaus kaatosateessa yllätti iloisesti: vesi tuntui tosi lämpimältä kylmään ilmaan verrattuna ja hyviä myllyjä oli tarjolla kovasta merituulesta huolimatta.

Eikä ollut tungosta!

Tänään oli riemu ylimmillään kun herättiin auringonpaisteeseen ja päivä vierähti surffipuolen hommissa. Ennustivat auringonsäteiden hemmottelevan pitkälle ensi viikkoon ja sehän meille vain sopii! Varsinkin joululomalaisille, jotka jo ensi tiistaina aloittavat paluumatkansa talvipakkaseen. Tulevat päivät keskitytään siis varmasti imemään UV-säteitä kaiken muun harrastamisen lisäksi.

Penkkiurheilua Philip Islandilla

Joulu ja uv vierähtivät rattoisasti loistavalla suomalaisten porukalla. Jouluna telttailtiin kesäisissä tunnelmissa kolme yötä Sydneyn pohjoispuolella sijaitsevan kansallispuiston leirintäalueella. Jouluperinteitä korvattiin muun muassa släkkäilyllä, lentopalloilulla, uiskentelulla, jutustelulla, lättyjen paistolla, auringon otolla, luonnon ihmettelyllä ja sitä vastaan kamppailulla. Jälkimmäisin tarkoitti lähinnä wallabeja, jotka olivat liiankin kesyjä: yön selässä ne tulivat teltalle korkkaamaan puurohiutalepussimme ja syömään banaanit sekä mangot. Juho ansioitui taistelussa näitä röyhkeitä luontokappaleita vastaan. Yön selässä hän heräsi yhden wallabyn mässyttäessä äänekkäästi mangoa telttakatoksessa. Pitkällä seipäällä hän sitten hutki järkeä tämän ryövärin kalloon saaden lopulta sen peräytymään metsikön suojiin. Melkoisia luupäitä nämä sympaattisen näköiset pomppijat.

Kuvia joululeiristä:

Laivalla leiripaikkaan

Leirin pystytys asiallisin välinein

Leirielämää

Lisko, toista metriä pitkä!

Sadetta pitelemässä

Reeniä liinalla

Luontoretkellä

Poikain kans

Laivalla takaisin

Joulun välipäiviksi vuokrattiin kämppä Bondi biitsin kieppeiltä. Aikaa vietettiin mm. surffaamassa ja hammaslääkärillä. Aaltoja saatiin ja Juhon hampaasta revittiin hermo. Ei enää särkyä! Uudenvuodenaattona hankkiuduttiin lähes kukonlaulun aikaan hyville holleille puistoon ilotulitusta odottelemaan. Puiston alemmat tasot olivat jo aamulla täyteen pakatut, ja valitsimme paikan ylemmältä nurmelta, jossa oli tilaa levittäytyä. Päivä meni lähinnä jutellessa, eväitä syödessä ja auringossa paistatellessa. Auringonlaskun jälkeen odotus palkittiin ensimmäisen kerran jo yhdeksältä perheilotulituksen merkeissä. Kahdeltatoista sitten vasta jytisikin niin että paineaallot tuntuivat selkäytimessä saakka. Oli kyllä hienoin ilotulitus koskaan! Raketit tuntuivat tulevan päälle täyttäessään taivaan. Räiskettä, värejä, tähtiä, valopalloja, ääntä, välkettä, pauketta...

Paluumatkalla saatiin myös odotella. Puiston kaikki kymmenen tuhatta ihmistä pyrkivät nimittäin kanssamme samaa katua pois ja suurin osa vieläpä samaan junaan. Väkijoukko täytti kadun ja parhaimmillaan etenimme noin 10 metrin tuntivauhdilla. Siinä sitä kylki kyljessä seistessä mieleen kohosi uutisia joukkopaniikkitilanteista ja siinä sumpussa olisi kyllä ollut ainekset moiseen. Pari kolme tuntia odotettiin ennen kuin päästiin junaan. Suurkaupungin maailmankuulun tapahtuman varjopuolia. Kaikesta huolimatta tulitus oli kyllä kaiken vaivan arvoinen!

Vuodesta 2015 jäljellä 10 tuntia

0 tuntia!

Sankka väentungos

Uudenvuoden pippaloiden jälkeen oli pieni tuulettuminen kaupunkielämästä paikallaan. Lähdettiin yhden yön reissulle Blue mountains national parkin maisemiin. Villistä luonnosta oli tullut harmiksemme nauttimaan myös muutama lomalainen sekä tuhat ja yksi kiinalaista. Väentungoksesta onneksi selvittiin reittiä vaihtamalla ja päästiin kävelemään hienoihin maisemiin aika lailla rauhassa. Yö meni kodikkaasti riippumattoillen wildernessissä.

Blue mountainsilta palattiin kaupunkielämään ja otettiin yhdeksäksi yöksi edullinen kämppä Hillsdalesta, läheltä Maroubra biitsiä. Viisi yötä vielä jäljellä! Kämppä ei ole mikään viehättävin, mutta pitää sisällään kuitenkin monia hyviä puolia. Löytyy Wifi, lämmin suihku, sähköä, toimiva keittiö, kaksi makuuhuonetta. Lisäksi on hometta, vettä keittiön laattojen alla, pieniä torakoita sekä kastikkeen hajuinen rappukäytävä. Home sweet home!

Aussilan aika alkaa lähestyä loppuaan. Santunkin kanssa meillä on enää 11 päivää Uuden-Seelannin lentoon. Pitää alkaa pikkuhiljaa autonmyyntihommiin. Ehkä huomenna. Tai ylihuomenna.. huomenna ainakin pelataan biitsiä ja harrastetaan lainelautailua. Ehkä slacklinea myös niinkuin tänään illalla.

Kuvasarjan "Liina ja auringonlasku" myötä hyvää uutta vuotta 2016!