Sunday, March 18, 2012

Miksun blogitus..

..saa nyt ensimmäisen amerikattoman postauksensa. (huom. ä- ja ö- kirj.) Kävin seikkailemassa blogien maailmassa, otin rohkean askeleen aina avaran maailman ulkopuolelle - ja innostuin. Tällä en missään nimessä tarkoita, etteikö Avara maailma olisi hyvä blogi. Päinvastoin. Se on nimittäin kaikessa loistavuudessaan imenyt kaiken mahdollisen muihin blogeihin suuntaamani huomion takaisin itseensä. Kannattaa kokeilla.  

Blogitus on hieno keksintö. Blogeissaan ihmiset ovat luovia. He jakavat omaa elämännäkemystään muille, innostavat, verkostoituvat, tunteilevat, vitsailevat, taiteilevat.. Blogien kautta solmitaan ystävyyssuhteita ja löydetään hengenheimolaisia. Parhaat blogit ovatkin blogittajansa näköisiä, kuten haitulitallaa - amerikanmatkakumppanini blogi, jonka tässä äskettäin "löysin" puolen vuoden tauon jälkeen ja havaitsin sen suorastaan ylitsevuotavan hienoksi. Blogi on täydellinen vastakohta omalle kuolleelle kummitusblogilleni, se tursuaa kirjoittajansa luonnetta, ajatuksia, elämäniloa, sanoja ja tekoja. Kannattaa kokeilla.

Seuraavaksi:
  Nenäliinatarina pienestä blogista

Jenkkeihin lähtö sai minut perustamaan blogin. Amerikassa riehuessani istuuduin silloin tällöin ja sysäsin aivojeni synapseja tuottamaan jotain lukukelpoista lukemistoa blogiin. Blogin elämä oli köyhää ja karua persoonattomine ulkoasuineen ja pitkine tekstittömine taukoineen, mutta se oli kaikessa vaatimattomuudessaan onnellista. Se riemastui jokaisesta lyhyestäkin tekstistä ja lukijakommentit saivat sen ekstaasin partaalle. Ne olivat hetkiä, joina blogi tunsi itsensä tärkeäksi ja sen elämä tuntui olevan lempeänpunaisilla ruusuilla tanssimista. Blogi kasvoi ja varttui aina iloiseksi kolmikuukautiseksi taaperoksi, kunnes väistämätön tapahtui: lähtö. 
     Amerikasta palattuani en enää koskaan kirjoittanut. Blogi jäi yksin. 

Lopultakin palasin. Kohtaan jälleen pienen blogini, joka ei syyttele, katsoo vain hiljaa. Katseesta kuvastuu kuitenkin koko pientä bloginsydäntä yli puolen vuoden ajan raastanut epätoivo ja ikävä. Pitkän hiljaisuuden jälkeen blogi lausuu ajatuksensa runon muodossa:

Tulevaisuus
Sen merkitys oli merkityksemättömyyttä
Sen toivo oli toivottomuutta 
Sen suunnitelmat olivat kuin pölynhiukkaset auringon valokeilassa,
tavoittamattomissa.
Yksinäni kaikkea mietin, adjektiivien vertailuakin:
Tyhjä, Tyhjempi, Tyhjin, Tyhjimpi, Tyhjimpäimpi, Maha toisen tunnin viimeisellä minuutilla,
Tulevaisuus.

Runon kuullessani heittäydyn blogin kaulaan ja rutistan niin että sen bitit ja pikselit narisivat. Lupaan olla jättämättä sitä enää koskaan yksin. Toivoa vain sopii, että blogini saisi nauttia laiskan kirjoittajansa laiskanpulskeista laiskotteluajatuksista edes uudet kolme kuukautta.

Hiihtovaellus lähestyy!!! Kuva: Smashingmagazine.com
 



6 comments:

  1. Hei ihan mahtavaa et alotit kirjottaan again! Keep it up bro! :)

    ReplyDelete
  2. aivan ihana miksu! :) Sait mut nauraan ja itkeenkin niin että silmäkulmasta roiskahteli vesi kuin räystäiltä näin kevään aikaan.:D Tosi voimallista tekstiä sanoisinko!
    Oot kyllä mahtavan lahjakas kirjottaja. Suosittelen ehdottomasti että jatkat. Jos suinkin mahdollista niin vielä Utissakin. Mieti kuin helppo reitti ois saada tietää aina, että mitä sulle kuuluu. Ja muutenkin. Kun tiet alkaa meillä kaikilla muutenkin pikkuhiljaa erkaneen, niin olis edes jokin side..
    Ja tiiäkkö mitä kans. Blogitus on semmonen jännä juttu, että siitä aina tajuaa vielä syvemmin toisen ihmisen perusolemuksen. Se kertoo niin paljon siitä millaisia koostumuksia ne aivovälittäjäaineet on muodostanu sinne toisen pääkopan sisälle.. Ja oon niin iloisesti yllättyny tästä sun runoudestakin. Mutta siitä en yllättynyt, että senki sait jotenki yhdistyyn syömiseen/nälkään. En kestä!!! :D :D :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. This comment has been removed by the author.

      Delete
    2. No hah, kannattaa kattoa peiliin jos haluaa nähdä lahjakkaan kirjoittajan:) Paljon kiitoksia eniveis, nimimerkillä luin sun jutun suomalaisten kiittämättömyydestä kiitoksia kohtaan:D Ja totta on, että blogi on kuin suora lento kirjoittajansa aksoneihin, parhaassa tapauksessa. Voihan sitä tietenki kirjoittaa ihan kuin olisi JOPO(Jonkun Toisen Pään Omistaja), mutta luonnollisimman ja hienoimman lopputuloksen tarjoaa taatusti ikiomien pohdintojen naputtelu muiden luettavaksi.

      Delete
    3. Siinä on vaan se ongelma että JOPO:ilemalla kiinnostavuus kärsii. On paljon mielekkäämpää lukea aitoa tarinointia, kaikessa rosoisuudessaan, kuin idealistista kiiltokuvamallia...luulen. Ja joo, pohdiskeluja on vaikea kirjoittaa, ellei oikeesti pohdiskele asioita kuten kirjoittaa, juunou.

      Delete
  3. Voi ei, ootte aivan parhaita! Mun tämän aamun blogiseikkailu oli epäilemättä antoisin kaikista ikinä, suosikkeihin tuli kaks uutuutta. Näissä on ideaa!

    ReplyDelete