Elämä hymyilee

Jossain takaraivon perukoilla on pyörinyt blogikirjoittelu aika monesti sitten viime postauksen. Etenkin arjesta poikkeavien päivien, viikonloppujen ja reissujen jälkeen. Ja nyt kun koneelle istahdin väsyneenä (työpäivä, lenkkeilyä ja kiipeilyä tänään) kylläisenä (mahassa banaanilätty, porkkanoita, smetanaa ja pari lihapasteijaa) ja tyytyväisenä, päätin että nyt jos koskaan!

Ja että mitenkö menee? Hienosti kaikin puolin, täytyy sanoa. Niin on muuten tuntunut menevän koko blogikirjoitteluhistorian ajan, kun nyt alkaa menneitä postauksia miettimään. Nimittäin kaikki jutut on kirjoitettu jonkin mahtavan reissun jälkeen tai muuten vaan riemuisasti ylistäen elämän ihanuutta. Huonojakin hetkiä ja päiviä on mahtunut sekaan kyllä, vaan niistä ei Miksun blogissa juuri puhuta. Johtopäätös? Bloggaajana taidan olla fiilistelijä.

Yliopisto-opiskeluja Oulun lääkiksessä on takana vuosi ja kaiken kaikkiaan viihdyin sen verran hyvin, että ilmoittauduin eilen läsnäolevaksi myös lukuvuodelle 14-15. Huolimatta tästä seuranneesta 96 euron kirvelevästä menetyksestä lähden toiselle lukuvuodelle iloisin mielin. No, kesälomaa nyt saisi olla vielä kolmaskin kuukausi. Kateus jo vappuna kesälaitumille rientäneitä ja vasta syyskuussa koulun penkille takaisin kömpiviä teekkareita kohtaan on suuri, etenkin kun kesä ei säiden puolesta tunnu pääsevän käyntiin sitten millään! Lohjalla tuli viime viikolla kattotyömaalle lunta, juuri kun piti päästä läimimään uutta maalipintaa peltiin. Siitä sitten siirryttiinkin maalarin sadevapaalle kesäisissä Juhannusviikon tunnelmissa Espoon kämpälle: pyörittelemään lumiukkoja, laskemaan mäkeä ja hiihtämään tuoreessa puuterissa.

Siinäpä alkoi sitten negatiivisuus suorastaan ryöppyämään. On kesään mahtunut lämpimiäkin päiviä ja Juhannusaattona aamua saatiin aloitella ilman paitaa biitsikentällä. Heinäkuuhun kun päästään niin eiköhän ala elohopea edelleen nousta. Mutta se säästä! Kesän vietän siis pk-seudulla ja ansaitsen elantoa maalaten taloja ja niiden kattoja. Työ on hienoa, sillä saa olla ulkona aina kun on hyvä ilma. Eikä sateeseen tarvitse koskaan mennä, paitsi pesuhommiin ja niissä kastuisi nyt muutenkin eli tulkoon vaikka räntää. Työparinani toimii lääkiksestä tuttu kaveri, huikea jätkä kaikin puolin.

Kevääseen ja kesään tähän mennessä yleensä ottaen on mahtunut vaikka mitä hienoa, muun muassa:

• Hiihtovaellettiin poikien kanssa Pallastunturin maisemissa  
• Kävin Gran Canarialla (kuvia laitan joskus ehkä)
• Neljät kaverien häät!
• Pyöräreissu Ahvenanmaalle

Kesä etenee ja pidot senkuin paranee. Tänä viikonloppuna matka käy kohti Pyhäjokea, vuoden kohokohtia ehdottomasti. Kuulemiin!

PS. Onneksi etelässäkin on onnistanut ja ruoanhankinta on välillä onnistunut nollabudjetilla eli dyykkaamalla. Äkkiä ajatellen tämä esi-isiemme metsästys- ja keräilykulttuuriin juurensa juontava jalo ravinnonhankintakeino vaikuttaa helpolta, mutta mukaan mahtuu myös haasteita, vaaroja ja jännitystä Pahinta on luonnollisesti paljastuminen. Tässä lyhyt opetusvideo aloitteleville dyykkareille sekä dyykkauksesta kiinnostuneille. Tämän autenttisen tilanteen taltioinnnin hoiti Juppu.